Kävelijä Mirja Kärnä

Oman tiensä kulkija

Page 2 of 2

Vapaudu rohkeaksi itsensä toteuttajaksi

 

Millaista elämäsi olisi, jos voisit olla rohkea toteuttamaan itseäsi? Kokisit iloa, rauhaa ja vapautta. Voisit kuunnella sisintäsi ja antaa elämän johdattaa sinut juuri sinne, missä voit olla oma itsesi. Ja sen kautta voisit avata oven luovuudelle ja sisäiselle menestykselle – jota paradoksaalisesti seuraa usein myös ulkoinen menestys.

Soitin tässä yksi päivä erääseen helsinkiläiseen toimistoon neuvotellakseni mahdollisesta yhteistyöstä. Puhelun jälkeen minut valtasi kummallinen rauhattomuuden tunne. Huomasin kuinka luokseni oli tunkeutunut kutsumaton vieras; vaatimus ulkoisesta menestyksestä.

Se leijui tummanpuhuvana pilvenä olohuoneen katonrajassa ja roikutti käsissään rautaisia kahleita. Jykevällä äänellä se lateli miten minun kuuluisi toimia; saada asioita aikaiseksi, olla oman alansa ykkönen ja tehdä jotakin suurta ja merkityksellistä. Ilman niitä en olisi mitään. EN YHTIKÄS MITÄÄN.

Tiedänhän minä, että tuo pilvi oli pieni osa omaa alitajuntaani, joka oli syttynyt puhelun aikana käydyistä keskusteluista. Ja samalla se oli myös pieni osa meidän kollektiivista alitajuntaamme. Sitä, joka ilmenee niissä tarinoissa, joita luemme mediasta, mitä juttelemme työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa ja pohdiskelemme yksityisesti saunan lauteilla. Ne kaikki laittavat meidät suorittamaan elämää vielä vähän hienommin ja pärjäämään aina pikkuisen paremmin.

Ja sen verran olen hajulla markkinoinnista ja myynnistä, että ymmärrän varsin hyvin esilläolon, asioiden aikaansaamisen ja ulkoisen menestymisen yhteyden keikkojen myyntiin ja sitä kautta elannon hankkimiseen. Näin se vaan toimii. Tai on kauan toiminut. Mutta se ei ole kuitenkaan elämän koko totuus. Ei ainakaan kokonaisvaltaisesti elävän ihmisen levollinen totuus.

Ulkoinen menestys ei ole ihmiselle pahaksi, sillä se usein helpottaa elämää ja tuo monia ihania asioita, joista voi nauttia hyvällä omallatunnolla. Joten sinällään ulkoisen menestyksen voi toivottaa lämmöllä tervetulleeksi elämäänsä.

Mutta jos ihminen tekee asioita saadakseen AINOASTAAN ulkoista menestystä, joka useilla mittareilla tarkoittaa sitä, että on esillä mediassa, ajaa uudenkarhealla Bemarilla ja pokkaa palkintoja gaalaillallisen lavalla, niin silloin ihminen ohjautuu ulkoisesta motivaatiosta käsin. Hän jää paitsi sisäisestä tekemisen ilosta. Elämästä tulee silloin innotonta puurtamista, jossa mieli on aina tulevaisuuden tavoitteissa, ei koskaan tässä hetkessä.

”Jos puurrat jonkun asian kimpussa saadaksesi kultaa ja kunniaa, tekemisen ilo ja läsnäolo karkaavat ahdistuksen tieltä.”

Jos puurrat jonkun asian kimpussa saadaksesi vain kultaa ja kunniaa, tekemisen ilo ja läsnäolo karkaavat ahdistuksen tieltä, ja tilalle asettuu pelko, stressi ja toisten menestyksen kadehtiminen.

Onneksi alitajunnassani (itseasiassa meidän kaikkien alitajunnassa) asuu lempeä puutarhuri. Hän on risupartainen mies (tai nainen), joka kulkee mullan värjäämissä shorteissa ja virttyneessä t-paidassa.

Kun ulkoisen menestyksen pilvi kasvatti vaateillaan ahdistuksen ohdakkeita, en keksinyt muuta keinoa, kuin huutaa apuun lempeää puutarhuria. Hän saapui huoneeseen kantaen olkapäällään käsin pumpattavaa hyönteismyrkkuruiskutinta.

”Ketä itseään toteuttavia ihmisiä sinä arvostat?”

Puutarhuri hymyili veijarimaisesti, avasi ruosteisen säiliön ja kysyi:

“Ketä itseään toteuttavia ihmisiä sinä arvostat?” Ja hän lisäsi vielä, että minun tulisi valita sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole myyneet itseään ulkoisen menestyksen markkinoilla.

Suljin silmäni ja näin mielikuvissani, kun spottivalot räpsähtivät päälle ja minä seisoin lavalla juhlatamineissa. Päälleni satoi riemukaaren värisiä paperisuikaleita ja taakseni laskeutui kangas, jossa luki “Sisäisten menestyjien gaalaillallinen”.

Kädessäni oli neljä kirjekuorta. Avasin ensimmäisen kuoren, kurottauduin mikkiin ja sanoin:

Kirjailija-ohjaaja Juha Hurme, jonka on nähty pitävän luentoa avojaloin ja matkustavan keikalle teltta pyörän ritikalla.”

Toisessa kirjekuoressa mainittiin bestsellerkirjailija Elizabeth Gilbert, joka on onnistunut pitämään menestyksestä huolimatta yllä vapaata ja leikkisää luomisen iloa.

Kolmannesta kirjekuoresta löytyi Rosita Juurinen, rohkea suomalainen nainen, joka jätti hyväpalkkaisen toimitusjohtajan pestin, aloitti reissaamisen ja seikkailee nyt vapaan elämäntapayrittäjyyden polulla. Rosita on kirjoittanut elämäntapamuutoksestaan kokemuksellisen opaskirjan muille samaa haluaville. (>>> Lue lisää lopusta!)

Katselin ilolla lavalle noussutta kolmikkoa. Yhteistä heille kaikille oli sisäisen palon toteuttaminen ja oman tiensä rohkea kulkeminen.

”Yhteistä heille kaikille oli sisäisen palon toteuttaminen ja oman tiensä rohkea kulkeminen.”

Lempeä puutarhuri sammutti gaalaillallisen spottivalot ja pienenti multaisilla taikasormillaan gaalaillan voittajat sopivan kokoiseksi, jotta ne mahtuvat hyönteismyrkkysäiliöön. Sitten hän kumartui vaivalloisesti letkun puoleen ja alkoi pumpata kohti pilveä.

Minä seurasin tilannetta sohvalta. Ensin pilvi alkoi yskiä ja muuttui hitusen vaaleammaksi. Huomasin kuinka kehoni rentoutui. Lempeä puutarhuri jatkoi myrkyttämistään. Lopulta pilvi antoi periksi ja sujahti kahleet kilisten ikkunan raosta raikkaaseen ulkoilmaan.

Minä huokaisin helpotuksesta, kiitin rohkeita gaalaillallisen voittajia avusta ja aloin kirjoittamaan artikkelia menestymisen vaatimuksesta ja itsensä toteuttamisesta.

Kirjoittamisen lopuksi kuiskasin vielä kiitoksen lempeälle puutarhurille, joka oli raivannut mieleni puutarhaan tilaa sisäiselle menestykselle, joka ilmenee rauhan, ilon ja vapauden tunteissa.

 

Voit kuunnella artikkelin myös audiona:

 

 

ETU SINULLE BLOGIN LUKIJA
Koodilla MirjaK saat -10%
Toimistosta travelleriksi -kirjasta

Rosita Juurinen on tehnyt pitkän uran nuoriso- ja päihdetyön alalla. Vuodet kehitys- ja johtotehtävissä alkoivat lopulta hajottaa häntä. Uupumuksen äärellä alkoi muutosmatka perinteisen oravanpyörän tuolle puolen. Kirjassaan Rosita kertoo tarinansa ja opastaa sen, miten sinäkin voit tehdä elämässäsi muutokseen vapaampaan elämään.


Artikkelissa on affiliate-linkkejä.

Ja jos kirjoitus inspiroi Sinua, jaa se myös ystävillesi!

 

Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

 

Kirjoita alle ketä itseään toteuttavaa ihmistä Sinä arvostat!
Tällä tavoin voimme rakentaa yhteistä sisäisten menestyjien säiliötä, jolla voi hätätilanteessa murtaa ulkoisen menestyksen kahleen.

Miksi elämä on kiireinen suoritus?

Onko sinullakin taas kiire? Onko arki yhtä asioiden suorittamista? Kalenteri täytyy ja elämä on juoksemista paikasta toiseen.

Muistan kun kolme vuotta sitten palasin 3 650 kilometrin mittaiselta kävelyltä takaisin normaaliin arkeen. Ennen sitä päiväni olivat täyttyneet kävelemisestä. Matkani oli alkanut Suomesta ja päättynyt Espanjan rannikkokaupunkiin Fisterraan. Kävely oli irrottanut minut arjen pyörityksestä ja ensimmäinen asia, joka palatessani läsähti päin kasvoja oli kiire.

Saavuin Helsinki-Vantaan lentokentältä kummini ovelle. Soitin ovikelloa ja näin oven raosta hymyilevät kasvot, jotka toivottivat minut tervetulleeksi. Eteisessä ne samat kasvot kysyivät oliko kone ollut ajallaan. Hämmennyin, enkä osannut vastata, sillä en ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Olin ollut koneessa juuri silloin kun olin ollut, se oli lentänyt Espanjasta Suomeen kun oli lentänyt ja olin saapunut Helsinkiin juuri silloin kun olin saapunut. Kaikki tämä oli tapahtunut ilman tietoista aikataulujen seuraamista, ja ilman kiirettä.

Nyt tuosta hetkestä on kulunut reilu kolme vuotta. Sittemmin olen luonnollisesti elänyt aikataulujen kanssa, joskus ihan käytännön syistä ja joskus ilman mitään syytä – ehkä jostain tottumuksesta. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että minulle on muodostunut tottumuksesta syntynyt turha kiire.

Blogi mirja kärnä kello mustavalkea

Tällä hetkellä keskityn työ- ja organisaatiopsykologian sivuaineopintoihin. Ahmin tutkittua tietoa aiheista, jotka ovat minusta todella mielenkiintoisia. Laadin opiskeluaikatauluni pääsääntöisesti itse. Onnekseni minulla on mahdollisuus järjestää ne leppoisiksi, jotta voin ensinnäkin nauttia uuden tiedon äärellä olemisesta, toiseksi pureskella se kunnolla ja lopuksi tallentaa tieto omaan säilömuistiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

Siitä huolimatta aika ajoin huomaan ajautuvani tilanteeseen, jossa minulla on taas se hemmetin kiire. Asioita tulee suorittaa. Tehdä valmiiksi. Tähdätä maaliin. Osua kerralla. Tehdä kaikkea tätä nauttimatta tekemisen ilosta.

”Asioita tulee suorittaa. Tehdä valmiiksi. Tähdätä maaliin. Osua kerralla. Tehdä kaikkea tätä nauttimatta tekemisen ilosta.”

 

Miksi ajaudun aina kiireeseen?

Aloin miettimään miksi olin ajautunut kiireen luomaan jyrkkään ja jäiseen uomaan ja laskin sitä alas holtittomasti pikkuruisella liukurilla. (Ja tästä laskusta oli ilo kaukana!) Huomasin kaksi asiaa, jotka ovat eräitä tuon jäisen uoman väsymättömiä rakennusmiehiä.

1. Informaatioähky

Ensinnäkin mieleni täyttää jatkuvasti virtaava tietotulva. Kaikkialta tulee tietoa, ärsykkeitä, ideoita ja ajatuksia. ”Ota nämä. Tartu tähän. Opi tuo. Sisäistä tämä.”

Tietomäärän loputon suo tulee vastaan somen uutisvirrassa, lehdissä, kirjoissa ja blogeissa. Ja mikä pahinta (ja joskus parasta), se kulkee mukanani kaikkialle kädessäni olevassa älypuhelimessa.

Olin jokunen aika sitten saunomassa maaseudulla, ystäväni mökillä perhosparatiisissa, joksi hän maaseutukotiaan kutsuu. Kun saavuin joen rannassa sijaitsevan vanhan talon pihaan, tulin tietoiseksi sisälläni mylläävästä rauhattomuudesta. Ilta luonnon äärellä ilman puhelinta ja televisiota, pelkästään saunoen, uiden ja hitaasti syöden, palautti minuun luonnollisen läsnäolon rauhan. Luonto ja ärsykkeetön elo toimivat kiireen taltuttajina.

2. Kiire on työelämän normi

Toiseksi kiireestä ja suorittamisesta on valitettavasti tullut normi. Sitä ei juurikaan kyseenalaisteta, muuta kun väsymyksen äärellä ja silloinkin hiljaa ja yksityisesti, sillä tarkoittaahan se sitä, että on heikko kun ei kerta jaksa. Ei jaksa pysyä mukana siinä hullunmyllyssä, jossa muut näyttävät porskuttavan menestyksen aallolta toiselle. Pitäisi jaksaa ja pystyä parempaan, eikä olla heikko ja väsyä.

Mutta kiitos elämälle meistä heikoista. Meistä, jotka lopulta antavat periksi ja väsyvät – kun eivät muuta voi. Me heikot olemme terveellisen elämän valopilkkuja. Olemme kantapään kautta oppineita, ja siksi levon ja rauhan tärkeyden ymmärtäjiä. Olemme tavallaan niitä, jotka vetävät avokämmenellä poskelle itsessä asuvaa kiireistä suorittajaa ja sanovat, että rauhoitu hyvä ihminen, ei tässä ole mihinkään kiire.

BLOGI mirja kärnän blogi kiire

Miten taltuttaa kiireinen ja suorituskeskeinen elämä?

 

1. Selkeytä oma päämäärä

Kun tietää mihin pyrkii ja mitä itse elämältään haluaa, on helpompi tehdä rajauksia siihen, mitä sille oman elämän työpöydälle kannattaa ottaa. Ja aika ajoin kannattaa tehdä inventaariota. Kysyä itseltään, onko nämä kaikki tarpeellisia. Tulet varmasti huomaamaan, että moni asia ei ole.

Jos päämäärä tuntuu edelleen epämääräiseltä aamu-usvalta, aloita selkeyttäminen fyysisestä ympäristöstäsi. Siivoa työpöytä. Järjestä vaatekaapit. Vie kaikki ylimääräinen kirpputorille. Inventoi turhaa pois.

Olin erään kerran pysäyttämässä stressiäni luostarin rauhassa. Hiljaisessa ja virikkeettömässä ympäristössä mieleni rauhoittui. Mietiskelin paluuta arkeen ja huolin sitä, miten minun käy. Onnistunko pitämään levollisen rauhan myös arkeen palattuani?

Keksin yhden konkreettisen keinon. Kotiin palattuani tyhjensin vaatekaappini sängylle ja inventoin ison kassillisen vaatteita kirpputorille. Ei se poistanut täysin stressiä ja suorittamista, mutta se oli konkreettinen askel selkeämpään elämään. (Ja selkeämpiin aamuihin!) Ja se teki hyvää.

Nykyään minulla on tapana tehdä vaatekaapin inventaario vähintään pari kertaa vuodessa. Nimittäin samalla kun raivaat tilaa fyysiseen ympäristöösi, tulet luoneeksi tilaa omalle energiallesi ja sisäisen äänen kuulemiselle. (Tähän teemaan liittyen on postauksen lopussa vinkki, joka sisältää rahanarvoisen edun.)

”Samalla kun raivaat tilaa fyysiseen ympäristöösi, tulet luoneeksi tilaa omalle energiallesi ja sisäisen äänen kuulemiselle.”

2. Vähennä informaatio- ja ärsyketulvaa

Tee itsellesi someaikataulu. Äläkä aukaise jokaisen tyhjän hetken kohdalla älypuhelintasi, vaikka mieli tekisi. Hanki vaikka aplikaatio, joka lukitsee älypuhelimen sosiaalisen median ohjelmat halutuksi ajaksi. (Minä käytän tähän sen nimistä maksutonta ohjelmaa kuin Quality Time.)

Älä osallistu sosiaaliseen tilaisuuteen, johon suunnittelit osallistuvasi. Vietä aikaa yksin. Lue illalla kirjaa. Mene ajoissa nukkumaan ja herää niin aikaisin, ettei sinulla ole aamulla kiire. Ennen nousemista, makaa hetki paikallasi ja tunnustele kehosi olotilaa. Sytytä aamiaispöytään kynttilä. Kuuntele hetki hiljaisuutta. Kävelee luonnossa ilman tavoitetta tai päämäärää.

3. Muista, että kuolet joskus 

Tiedän, että tämä kuulostaa melkoisen karulta. Mutta asia on todellakin niin, myös sinun kohdallasi. On hyvä aika-ajoin muistaa oma kuolevaisuutensa. Silloin moni asia asettuu luonnollisesti oikeisiin mittasuhteisiin. Elämä muuttuu ja muovautuu joka hetki, mikään ei tule täysin valmiiksi. Kaikessa on vielä kohennettavaa, ainakin se yksi nurkka. Ja vaikka sekin nurkka olisi joku päivä täysin valmis, niin silloin on jo uudet tuulet ja uudet nurkat, joissa pitäisi olla mukana. Mutta minä kerron nyt sinulle yhden tärkeän asian, sinun ei tarvitse olla kaikessa mukana. Se mikä on nyt, juuri tällä hetkellä, on hyvä niin. Toisen asian aika tulee ajallaan, kun sen aika on. On turha kiirehtiä. Voit olla rauhassa tässä ja nyt.

Kun lopetat kiirehtimisen, näet selvemmin, mikä on sinulle luontainen suunta ja paikka. Ja kannattaa muistaa sekin, että elämä on lyhytaikainen lahja. Sellainen lahja, jonka ei kuulukaan tulla valmiiksi. Se lahja kuuluu elää.

 

JA LOPUKSI LUPAAMANI VINKKI: Jos haluat konkreettisesti selkeyttää elämääsi ja aloittaa sen vaikka vaatekaapistasi, mutta et tiedä miten ryhtyä toimiin. Ei hätää, sillä tiedän mistä saat apua, sillä voin aidosti suositella ihanan ja lämmöllä ihmisiä auttavan Caps Look -blogin Iinan kurssia, jossa otetaan vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla. Blogini lukijana saat Iinan kurssin hinnasta 10 euron alennuksen. Alennuksen voit lunastaa koodilla kävelijä. (Huom, kurssille pääsee ilmoittautumaan 17.8. lähtien.)

Tämä artikkeli sisältää affiliate-linkkejä ja siinä on yhteistyö Caps Look -blogin kanssa.

Seuraava artikkeli ja sen aihe
Saat tietää seuraavasta artikkelista ennakkoon liittymällä postituslistalleni.

 

Kavelija_mirja_karna

Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

Jos kirjoitus inspiroi Sinua, jaa se myös ystävillesi!

Ääniterveiset: uusi mikki ja muutama sana huomisesta artikkelista

Kuuntele terveiset painamalla play-näppäintä.

 


Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

Viisi salaisuutta siitä, miten uskallat elää luovasti

Luin amerikkalaisen bestseller-kirjailijan Elisabeth Gilbertin luovuusoppaan Big Magic, jossa hän avaa käytännönläheisesti ja kiehtovasti luovuuden lainalaisuuksia ja omia asenteitaan sitä kohtaan. Gilbert käsittelee luovuutta eri näkökulmista, jotka ovat rohkeus, lumous, lupa, sinnikkyys, luottamus ja jumalallisuus.

Uppoutuessani Gilbertin luovaan maailmaan, huokaisin monta kertaa, sillä oivalsin, että hitto noinhan minäkin ajattelen!

Kirjasta inspiroituneena kirjoitin Sinulle viisi salaisuutta siitä, miten uskallat elää luovasti.

big_magic_mirja_karna_blogi

1.) Ulkoista vastuu lopputuloksesta

Muistan kun kirjoitin esikoiskirjaani Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä ja ajattelin, että kirjan tekstin aikaansaama mahdollinen häpeä ei tule olemaan minun häpeäni. Eikä myöskään kunnia ole minun kunniani. Näin itseni vesihanana, jonka kautta teksti pulppuaa paperille. Minun tehtäväni oli simppeli, sillä minun piti vaan avata hanat ja antaa mennä, välittämättä siitä millaista vettä sieltä hanasta tulee. Ulkoistin mielikuvissani tekstin tuotannon jonnekin muualle, jonka alkuperää en välittänyt edes alkaa selvittää.

Todellisuudessa minä kirjoitin joka ikisen kirjaimen, sanan ja lauseen. Minä istuin pöydän ääressä ja tein töitä. Mutta ajatus vesihanana olemisesta antoi (ja antaa edelleen) minulle leikkisän vapauden, jolloin voin antaa mennä ja pelata pelotta sanoilla, joista muodostuu jotakin tai sitten ei.

Gilbert puhui samasta kirjoittamisen vastuun ulkoistamisesta ja piti sitä nerokkaana psykologisena rakennelmana. Ja kokemuksesta tiedän, että siitä seuraakin suuri nautinto.

Muistan kun kirjoitin kirjani käsikirjoitusta (editointivaihe oli sitten asia erikseen, mutta ei puhuta nyt siitä) ja sulkeuduin viikonlopuksi yksin kirjoittamaan. Päivät hurahtivat huomaamatta, kun uppouduin tekstin luomaan maailmaan. Aloitin aamulla ja seuraavan kerran nostin katseeni koneen ääreltä iltapäivällä – koska minulle oli tullut nälkä.

Gilbertin mukaan kreikkalaiset ja roomalaiset uskoivat ihmisen ulkopuoliseen henkeen – joka asui talossa ja auttoi joskus töissä. Roomalaiset kutsuivat sitä geniukseksi – vartijajumaluudeksi ja inspiraation väyläksi. Antiikin kreikasta löytyy taas sana eudaimonia, joka tarkoittaa inhimillisen onnen korkeinta astetta ja “hyvien henkien vaalimaa”.  Nykyisin samasta asiasta käytetään sanoja flow tai syvä innoitus. Gilbertin mukaan ajatus ulkopuolisesta geniuksesta auttaa pitämään taiteilijan egon kurissa ja vähentää paineita.

Sillä sinä hetkenä kun luovan työn tekijä alkaa ottaa kehut tai moitteet itseensä, hän menettää vapautensa ja muuttuu muista riippuvaiseksi marionetiksi.

Ja se on kyllä niin totta! Sillä sinä hetkenä kun luovan työn tekijä alkaa ottaa kehut tai moitteet itseensä, hän menettää vapautensa ja muuttuu muista riippuvaiseksi marionetiksi. Eikä silloin enää lennellä luovuuden siivillä, vaan raadetaan niska pelosta jäykkänä toisten hyväksynnän eteen.

 

2.) Tee niitä asioita, joista nautit

Seitsemän kuukauden Suomesta Espanjaan kävelyn jälkeen minun olisi kannattanut kirjoittaa tekemästäni kävelystä. Itse asiassa kävelyn aikana minuun otti yhteyttä eräs kustannuspäällikkö, joka kirjoitti lukeneensa silloisessa blogissani (jota ei löydy enää netistä, nim. nettiguru Mirja) julkaistuja matkajuttuja.

Hän kysyi viestissä olinko aikeissa kirjoittaa kokemuksistani kirjaa.

Huusin riemusta reppu selässä Etelä-Ranskan maisemissa. Otin muutaman askeleen ja vastasin tyynesti, että kirja on kyllä suunnitelmissa, ja se on fiktiivinen romaani kävelystä.

Mutta lopulta kävi ilmi kustannustoimittaja olikin kiinnostunut minun matkakertomuksestani. Myös monet matkaani seuranneet ihmiset myös odottivat sellaista, joten siinä vaiheessa minulle (joka en ollut vielä julkaissut mitään) tarjottiin lähes hopeatarjottimella matkakertomuksen kustannussopimusta. Sopimus olisi ollut lottovoitto. Eli kaiken järjen mukaan minun olisi kannattanut lunastaa tosite ja kirjoittaa matkastani.

Mutta en edes harkinnut asiaa. En hetkeäkään. Miksi?

Siksi, että minua ei kiinnostanut kirjoittaa siitä. (Tai ehkä siksi, etten ajatellut kovin järkevästi.) Mutta se ei inspiroinut minua. Siinä ei ollut sitä sytykettä, jonka takia olin tullut kirjoittamisen äärelle. (Tähän kohtaan täytyy paljastaa, että olen kyllä suorittanut elämässäni vallan monta kertaa asioita, jotka eivät ole innoittaneet minua, mutta ylpeänä voin sanoa, että tällä kertaa en niin tehnyt!)

Siinä ei ollut sitä sytykettä, jonka takia olin tullut kirjoittamisen äärelle.

Olisin kyllä pystynyt pusertamaan matkakertomuksen, mutta sen kirjoittaminen olisi ollut vaivalloista suorittavaa työtä, joka ei sisällä tekemisen iloa ja keveyttä. Se olisi syntynyt ulkoisen motivaation kautta. Ja luulen, että se olisi näkynyt lopputuloksessa, joka olisi ollut hengetön kuvailu matkastani.

Minä kuitenkin seurasin sisäistä motivaatiotani ja kirjoitin fiktiivisen romaanin. (Jota kylläkin monet ihmiset lukivat minun matkakertomuksena, mutta se ei ollut taas enää minun asiani, sillä sillä hetkellä kun kirja lähtee kirjailijan käsistä, se muuttuu lukijan omaisuudeksi. Ja kyllä se niin on, että lukija saa tehdä omaisuudellaan juuri sen mitä haluaa.) Lähetin romaanin käsikirjoituksen perinteisesti useisiin kustantamoihin, sain kieltäviä vastauksia (kuten kuvioon kuuluu) ja lopulta tein onnekkaasti kustannussopimuksen Basam Booksin kanssa (joka on tunnetaan nykyään nimellä Viisas Elämä). 

elizabeth_gilbert_mirja_karna_blogi

Elizabeth Gilbert. Kuva: Timothy Greenfield-Sanders.

3.) Huolehdi elannosta, mutta älä anna sen tappaa luovuutta

Kirjoitan, koska se on minun tapani lähestyä asioita, jotka syystä tai toisesta ovat mieleni ovella. Se on myös keino avata ovi luovuuden taikaan, siihen mystiseen virtaan, joka tuo mukanaan syvät elämän värit, ihmetyksen ja valtavan ilon. En kirjoita saadakseni siitä rahaa. Toivon toki, että joku päivä elän kirjoittamisella, mutta ennen sitä hankin elantoni muulla tavoin. Sillä minä kirjoitan nauttiakseni kirjoittamisesta.

Gilbert kirjoitti uransa alkuajoista: “Palkinnon piti tulla työn tekemisen ilosta ja siitä, että tiesin itse valinneeni kutsumukseni ja olevani sille uskollinen. Jos kokisin joskus sellaisen onnen, että minulle maksettaisiin työstäni, se olisi hienoa, mutta sitä odotellessa pystyin aina hankkimaan rahaa muista lähteistä. Tässä maailmassa on lukuisia tapoja ansaita elanto; olen kokeillut niistä monia ja tullut aina kohtuullisesti toimeen.”

 

4.) Anna luovuudella vapautta

Kukkiakseen runsaalla mitalla, luovuus tarvitsee vapauden. Vapauden taloudellisista huolista ja vapauden menestyksen vaateesta. Harvoin tapaan menestyneitä taiteilijoita, jotka ovat saaneet kunniaa, mutta eivät ole kiinnittyneet siihen. Mutta joskus niin käy. Minulle kävi niin kun tapasin teatteriohjaaja ja kirjailija Juha Hurmeen.

Osallistuin Sodankylän kirjoittajakurssille, jossa Hurme oli opettajana. Ystävystyimme ja vaeltamisesta kiinnostuneina metsäihmisinä taivalsimme kurssin päätteeksi Rovaniemen Ounasvaaran laelle. Kurssin aikana olin pannut merkille Hurmeen aidon innostuksen omaan työhönsä. Noustessamme kivikkoisia polkuja kohti huippua Hurme kertoili verkkaisten askeltemme tahdissa seuraavasta projektistaan, joka oli pienen porukan pienimuotoinen teatteriesitys Kainuun peräkylillä. Kun hän puhui projektista hänen sanoistaan hehkui aito ilo ja innostus.

Sanoin: “Aika hienoa, että vielä yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen olet edelleen innostunut siitä, mitä teet.”

Hurme kohautti olkapäitään ja vastasi: “No, minä olen päättänyt, että se kerta kun minua ei enää taiteen tekeminen kiinnosta, minä lopetan ja teen jotakin muuta.”

Hän sanoi tuon lauseen niin, että tiesin hänen todella tarkoittavan sitä. Näin mielikuvissani, että sinä päivänä kun hän ei olisi enää kiinnostunut tekemään taidetta, hän voisi aivan hyvin ryhtyä myymään jäätelöä. Ja itse asiassa uskon, että asia on todella niin.

Olin jo aikaisemmin kunnioittanut tätä taiteilijaa, mutta sillä hetkellä kunnioitukseni nousi potenssiin kymmenen. Sillä tuo mies oli vapaa. Hän oli vapaa taiteilijan statuksesta ja menestyksen krumeruuleista. Hän oli uransa aikana (tai ehkä jo ennen sitä) onnistunut löytämään avaimen menestyksen luomiin käsirautoihin (jotka tarjotaan kaikille, jotka menestyvät), nauttinut sen mitä nautti ja antanut menestyksestään huolimatta itselleen luvan elää vapaasti luovaa elämää.

Samasta vapaudesta puhui Gilbert. Nimittäin kun 12 miljoonaa ihmistä lukee sinun kirjasi (niin kuin Gilbertin Eat, Pray and Love -kirjan), voi ihmiselle syntyä sen jälkeen jonkinlainen luovuusblokki. Gilbert olisi hyvinkin voinut miettiä huolissaan, että miten hän lunastaa seuraavan kirjan kohdalla miljoonayleisön odotukset. Tai miten hän voi vastata ihmisten toiveisiin. Ja mikä pahinta, mitä jos hän ei osaa enää kirjoittaa.

Mutta Gilbert kertoi kirjassaan, ettei hän kirjoita muille ihmisille. Hän kirjoittaa vaan yhdelle ihmiselle; itselleen. Hän kirjoittaa itselleen, saadakseen tolkkua omista sekasortoisista tunteistaan tai ihan vaan siksi, että nauttii jonkun teeman pohtimisesta ja se luonnistuu häneltä parhaiten kirjoittamalla.

mirja_karna_blogi_luovuus_kirjat

5.) Kun inspiraatiota ei löydy – lepää, ja seuraa sitten uteliaisuuttasi

Inspiraation lähtiessä pitkälle lomalle, on syytä seurata perässä. Ei siis ottaakseen kiinni inspiraation, vaan antaakseen mielelle lomaa. Lomaa luovuuden ja aikaansaamisen vaateesta. Ja vasta sen jälkeen kannattaa seurata Gilbertin vinkkiä.

Gilbert nimittäin neuvoo sinua olemaan rauhassa ja seuraamaan uteliaisuuttasi. Tekemään sitä mikä kiinnostaa. Sen ei tarvitse olla isoa tai sisältää mahtipontista suunnitelmaa, riittää kunhan se jollakin tavalla kiehtoo sinun mieltäsi.

Kerran Gilbert kadotti oman intohimonsa. Hän ei joutunut paniikin valtaan, kuten moni varmasti tekisi. Ei, hän käänsi katseensa pois suuresta ja mahtavasta intohimosta, ja alkoi kulkea kohti pientä ja vaatimatonta uteliaisuutta. Yllätyksekseen hän huomasi olevansa kiinnostunut puutarhanhoidosta. Niinpä hän istutti takapihalleen kukkia. Aivan kuin huomaamattaan hän alkoi ottaa selvää istuttamistaan kasveista, ja sen myötä hän päätyi tekemään taustatyötä Englannin kasvitieteellisiin kirjastoihin ja Hollannin keskiaikaisiin lääkekasvitarhoihin. Kolme vuotta puutarhanhoidon aloittamisesta Gilbert ryhtyi kirjoittamaan romaania 1800-luvun kuvitteellisesta kasvitieteellisten tutkimusmatkailijoiden suvusta. Tästä kaikesta syntyi lopulta kirja. Ja niin Gilbert oli löytänyt uteliaisuuden kautta intohimon äärelle.

Eli summa summarum…

Viisi asiaa, jotka on syytä muistaa luovuudesta:


1. Ulkoista vastuu lopputuloksesta
2. Tee niitä asioita, joista nautit
3. Huolehdi elannosta, mutta älä anna sen tappaa luovuutta
4. Anna luovuudella vapautta
5. Kun inspiraatiota ei löydy – lepää, ja seuraa sitten uteliaisuuttasi

 

big_magic_mirja_karna_blogi

Lukukokemukseni Big Magic -kirjasta
Nautin suuresti lukukokemuksesta. Luin kirjan kahdessa päivässä (jonka aikana kannoin sitä mukanani kaikkialle). Gilbertin omakohtaiset sanat avasivat minussa ovia niihin maagisiin huoneisiin, mielikuviin ja ajatuspyörremyrskyihin, joiden takia minäkin kirjoitan.

Oli myös varsin ilahduttavaa miten leikkisästi Gilbert kirjoitti. Hän kirjoitti asiallisesta aiheesta ja laittoi sitten jonkin sivuhuomautuksen sulkeisiin (jonka otin heti käyttöön tässä postauksessa -toimii!).

Parasta kirjassa oli se, että pääsin käsiksi kirjailijan omiin ajatuksiin ja uskomuksiin. Aika ajoin koin sisäisen huokauksen, sillä tunnistin hänen mielen maailmastaan jotakin niin tuttua.

Gilbertin tunnetuin teos on omaelämäkerrallinen Eat, Pray and Love – omaa tietä etsimässä. Kirjaa on myyty ympäri maailmaa 12 miljoonaa kappaletta. Menestysteos oli Gilbertin neljäs julkaistu kirja. Sen jälkeen Gilbert on kirjoittanut kirjalle jatko-osan sekä 2016 julkaistun luovuusoppaan Big Magic, josta olen saanut arvostelukappaleen kustantajalta. Artikkelissa on myös affiliate-linkkejä.

Kenelle Elisabeth Gilbertin Big Magic – uskalla elää luovasti -kirja sopii?

Kirja sopii  ensinnäkin ihmiselle, joka haluaa löytää oman luovuuden tai sytyttää jo löydettyä luovuuttaan isompaan loimuun. Ja se myös sopii ihmiselle, joka haluaa kurkistaa luovan kirjailijan omituiseen mielen maailmaan. Suosittelen vilpittömästi Big Magic – uskalla elää luovasti -kirjaa, sillä, jos annat sille luvan, se laittaa sinun luovuutesi virtaamaan.

 

Jatka luovuuden tiellä ja tilaa Mirjan maksuton luovuuskirje! 

 

Kirjan kansikuva: Gummerus Kustannus.

Kavelija_mirja_karna
Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

 

Mitä nyt?
Jos kirjoitus inspiroi Sinua, jaa se myös ystävillesi tai kommentoi alle, mitä ajatuksia sinussa heräsi!

Elizabeth Gilbert Big Magic -kirja seuraavan artikkelin innoittajana

Jatka blogin lukemista, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

Video kävelijän työhyvinvointiblogista

Videolla kävelijä Mirja Kärnä kertoo tulevan blogin sisällöstä ja siitä, mistä kaikkialta hän ammentaa blogin sisältöä.

 

 

 

Kavelija_mirja_karna

Jatka blogin lukemista, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

 

Työhyvinvointiblogia rakennetaan parhaillaan

Sivustolla aletaan julkaista blogia, jonka pääaiheena on henkinen työhyvinvointi. Muita blogin aiheita ovat luovuus, tavoitteellisuus, motivaatio sekä onnellinen elämä.

työhyvinvointi yritysluennot

Pyrin omalta osaltani vaikuttamaan siihen, että inhimilliset arvot toteutuisivat todellisuudessa myös työelämässä ja hyvinvoiva ihminen olisi yrityksen tuloksen perusta.

Oma työtapani perustuu aitoon läsnäoloon ja siksi pyrin aikatauluttamaan työni niin, että voin työskennellä levollisesti tekemisestäni nauttien. Tästä syystä en pidä tämänkään asian kanssa kiirettä ja blogi tulee aukeamaan 1.8.2017. Uusi artikkeli julkaistaan joka kuun 1. ja 15. päivä.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

 


Kavelija_mirja_karnaJatka blogin lukemista, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä. mirja@mirjakarna.com

 

 

Page 2 of 2

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén