Kävelijä Mirja Kärnä

Oman tiensä kulkija

Category: Onnellisuus

Paluu oman itsen äärelle

Kerron tässä artikkelissa oman versioni klassisesta tarinasta, jossa ihminen löytää takaisin kotiin eli asettuu todellisen itsensä äärelle.

Olipa kerran vastasyntynyt vauva, joka löytyi hylättynä kylän kaivon luota. Viikkoja kului, eikä kukaan tullut hakemaan sitä. Kyläläiset päättivät ottaa sen kasvatettavakseen ja nimesivät vauvan Sisäiseksi tietämykseksi.

Sisäinen tietämys oli niin heiveröinen ja herkkä, että sadepisarat tippuivat sen läpi ja tuuli keinutteli sen iltaisin uneen. Kyläläiset olivat kiintyneet Sisäiseen tietämykseen ja huolissaan siitä, että jonain yönä tuuli saattaisi varastaa hänet tähtien taakse. Niinpä he päättivät ryhtyä suojatoimiin. Apuun kutsuttiin seppä, joka oli tunnettu suojakilpien takoja. Ja niin Sisäiselle tietämykselle taottiin oma suojakilpi.

“Tämä on nyt sinun väliaikainen maailmasi, jonka sinä voit luoda sellaiseksi kuin haluat. Saat täyttää sen valolla tai pimeydellä, kumpi sinua sattuu enemmän huvittamaan”, kilventakoja sanoi, kun ojensi Sisäiselle tietämykselle uuden luomuksensa.

Haarniska oli painava, eikä sisäinen tietämys osannut liikkua sen kanssa. Kyky lentää kilvan pikkulintujen kanssa puun oksalta toiselle oli enää vain hämärä muisto mielen sivukammarissa. Sisäinen tietämys koetti kasvattaa voimiaan, jotta voisi lentää yhdessä haarniskan kanssa, mutta turhaan. Haarniska oli liian painava. Sisäinen tietämys menetti toivonsa ja lyyhistyi kasaan. Vähitellen Sisäisen tietämyksen kasvojen puna alkoi haalistumaan, silmien säihke sammui ja tilalle asettui tyhjä, apaattinen katse.

Sisäinen tietämys alkoi suorittaa robotin lailla haarniskan sääntöjen mukaista elämää. Haarniska oli kova ja ankara, se suunnitteli otsa kurtussa tulevaa tai sitten se murehti yöt valvoen menneitä tapahtumia. Se piiskasi suoriutumaan elämästä paremmin, olemaan kovempi, nopeampi, tehokkaampi, rikkaampi, rehevämpi, kauniimpi ja komeampi. Haarniskan nälkä oli kyltymätön.

Sisäinen tietämys ei enää muistanut, että haarniska oli väliaikainen järjestely, elintärkeä suoja raskauden maailmassa. Ei, se oli unohtanut sen ja kärsi rangaistustaan elinkautisvangin lailla.  

Sisäisen tietämyksen nimi oli kuitenkin enne ja sen mukaisesti hän kantoi tietämättään olemukseensa kaiverrettua karttaa, joka johdattaisi hänet takaisin keveän olemuksensa luokse. Ja niin riittävän pitkän ja raskaan kärsimyksen kautta Sisäinen tietämys havahtui sisällään olevaan oppaaseen. Ja siitä alkoi Sisäisen tietämyksen kasvutarina, joka on jokaisen ihmisen tarina, osana yhteistä kollektiivista satua.

Sisäinen tietämys alkoi vähitellen muistaa millaista oli lentää keyesti kuin höyhen. Hän oppi myös elämään sovussa raskaan haarniskan kanssa. Sisäinen tietämys kaatoi punaisella rautakannulla öljyä haarniskan muttereihin, sillä hän tiesi, että haarniska tarvitsee sitä. Sisäinen tietämys oppi, että jos haarniskan halusi viedä joen äärelle katsomaan tähtien lentoja, oli matka aloitettava päivällä, sillä haarniska oli hidas ja kömpelö. Mitä useammin Sisäinen tietämys oli joen äärellä tähtiä katsomassa, sitä enemmän hän ymmärsi omasta keveydestään ja siinä piilevästä voimastaan.

Eräänä iltana joella Sisäinen tietämys ilahtui tähdenlennon jättämästä sumujäljestä niin kovin, että hän kurottautui koskettamaan sitä. Haarniska oli joen penkalla ja Sisäinen tietämys lensi taivaalla tähdenlennon sumujäljessä. Ja sillä hetkellä Sisäinen tietämys havahtui tosiolemuksestaan. Hän muisti olevansa vapaa ja viaton, lapsenkaltainen kupliva keveys, joka pystyi tanssimaan villisti pyörähdellen tähtien maailmassa ja samaan aikaan seisomaan suoran ryhdikkäästi haarniskan sisällä. Hän ei ollut todellisuudessa erillinen kevyestä tuulesta tai kirkkaasta tähdenlennosta, vaan hän oli yhtä samaa olemusten virtaa. Sinä iltana tähtitaivaalla nähtiin erityisen kirkas ja pirskahteleva tähti-ilotulitus.

Seuraavana päivänä Sisäisen tietämys palasi kylään ja istuutui hiljaa kaivon äärelle. Vähitellen muut haarniskaniskaiset hakeutuvat hänen läheisyyteensä, tietämättä miksi, mutta siinä oli vain niin hyvä olla.

Sisäinen tietämys tiesi jonkin muuttuneen. Hänen silmissään loisti uudenlainen valo. Hänen naurunsa helkähteli vapaana kuin syystuulessa kiekkuva vaahteranlehti.

Jollakin kummallisella tavalla Sisäinen tietämys tunsi löytäneensä takaisin kotiin. Ja siltä matkalta hän toi tuliaisia muille haarniskan raskauttamille. Hän kertoi tarinoita tähtien takaa. Kasvatti ymmärrystä oman kartan laadintaan. Sanoi, että ihmisessä on kuuluu olla kaksi osaa, vapaana tanssiva kevyt henki ja sitä suojeleva haarniska. Molempien tulee olla omalla paikallaan. Haarniskan ei kuulu hidastaa matkaa, vaan suojata matkalla tanssivaa henkeä. On muistettava, että haarniska ei pysty osallistumaan Sisäisen tietämyksen sukelluksiin valtameren syvyyksiin tai korkeisiin lentoihin tähtien taakse, sillä se elää tahmeassa ja hitaassa materian maailmassa ja toimii siellä omalla paikallaan Sisäisen tietämyksen suojelijana.

*

*

*

Tämä tarina on saanut inspiraation kipinän kahdesta eri lähteestä: Asta Raamin kirjasta Älykäs intuitio sekä taidekollektiivi Jo Boman Orkestran lukupiiristä, jossa käsiteltiin Clarissa Pinkola Estésin kirjaa Naiset jotka kulkevat susien kanssa.

Kavelija_mirja_karna

 
Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana. 

 

Artikkelin kuvituskuvat Nibras al-riyami, Jeremy Thomas sekä
Jakob Braun, Unsplash.

Blogi jää julkaisutauolle

Blogissa on käsitelty luovuutta, kiirettä, työhyvinvointia ja läsnäoloa. Näiden asioiden ääreltä blogi jää nyt julkaisutauolle. 

Olen huomannut elämän varrella, että ympäristöstä huokuu paine olla mukana, suorittaa, tehdä ja saada aikaiseksi. Ei voi jäädä kyydistä pois.

Minä kerron sinulle kokemuksen syvällä rintaäänellä, että kyllä voi. Ja itseasiassa kyydistä pois hyppääminen kannattaa.

Aikanaan kun opiskelin tuottajaksi Tampereen (silloisen) taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa koin samaa kyydissä pysymisen painetta. Teimme koulussa paljon projekteja ja meitä opiskelijoita kannustettiin verkostoitumaan ja olemaan mukana kaikessa mitä tapahtuu, jotta meistä tulisi menestyneitä media-alan ammattilaisia, jotka työllistyvät työmarkkinoilla. (Ajatuskin tästä alkaa nykyään painaa ikävällä tavalla rintakehää.)

Paine olla mukana kaikessa oli valtava. Paineesta huolimatta pidin opintojen keskellä välivuoden, jolloin olin täysin poissa opiskeluympyröistä. Ehkä vuoden aikana olin menettänyt joitain tilaisuuksia, kontakteja ja verkostoitumishetkiä, mutta luulenpa, että niillä ei ollut kovin suurta merkitystä, sillä samaisen vuoden aikana olin löytänyt kontaktin vielä tärkeämpään yhteyshenkilöön: itseeni.

Tuon pysähtyneen vuoden vietin itseni kanssa. Ja täytyy tunnustaa, että alkuun se oli aika tuskaista aikaa, sillä olin ollut kauan liian kaukana sisimmästäni. Mutta tuo aika kannatti. Jos en olisi pysähtynyt itseni äärelle, tuskin olisin tällä tiellä missä olen nyt. Nimittäin sen vuoden aikana aloin tunnistamaan sisäistä ääntäni, jonka lisäksi näin unen kirjasta, jonka kirjoitin noin kymmenen vuotta unen näkemisen jälkeen. Opin, että pysähtyminen on parasta mitä voi itselleen ja muille lahjoittaa, sillä sen kautta antaa myös läsnäoloa lähellä oleville ihmisille.

Näiden sanojen saattamana blogi jää julkaisutauolle määrittelemättömäksi ajaksi – sillä pysähtyminen kannattaa.

Kavelija_mirja_karna

 

Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana. 

Miten voit olla vapaasti luova – ja silti saavuttaa päämääriä?

 

Edellisessä artikkelissa paljastin mikä auttaa sinua navigoimaan luovuuden tiellä. Tässä artikkelissa kerron sen, miten voit tavoitella selkeitä päämääriä, ilman että se tukahduttaa luovuuttasi.

Olen kyennyt saavuttamaan mahdottomalta tuntuvia päämääriä, koska ymmärrän elämän kaksijakoisen tarkoituksen.

Kävellessäni Suomesta Espanjaan sisäinen tavoitteeni oli syvän onnellisuuden löytäminen. Minulle syvä onnellisuus ei ole onnen tunne, vaan pikemminkin rauha läsnäolevan hetken kanssa. Ulkoinen tavoitteeni, joka oli toissijainen sisäiseen tavoitteeseen nähden, oli yksinkertaisesti käveleminen Suomesta Espanjaan.

Luovassa tekemisessä on syytä olla kaksi tavoitetta; sisäinen ja ulkoinen. Ulkoisen tavoitteen tarkoitus on konkreettisen päämäärän saavuttaminen. Se antaa toiminnalle suunnan ja selkeät rajat.

Ulkoiset tavoitteet sijaitsevat aina tulevaisuudessa. Sen lisäksi niiden luonteeseen kuuluu jatkuva muutos. Kun saavutamme ulkoisen tavoitteemme, emme useinkaan pysähdy, vaan mielemme rakentelee jo seuraavaa etappia.

Ulkoinen päämäärä tapahtuu aina ajan ja paikan maailmassa, lineaarisella aikajanalla, jossa on menneisyys ja tulevaisuus. Sisäinen päämäärä on taas pystysuora linja läsnäolon syvyyteen; tähän hetkeen.

Luovan toiminnan sisäinen tavoite on läsnäolo tässä hetkessä.

Luovan toiminnan sisäinen tavoite on läsnäolo tässä hetkessä. Se on tekemisesi laadullinen puoli. Se on sitä MITEN sinä teet sen, minkä sinä teet.

Kun sisäisestä tavoitteesta tulee elämäsi prioriteetti, päästät vähitellen irti tekemisesi ulkoisesta lopputuloksesta. Voit toki edelleenkin tavoitella ulkoisia päämääriä, mutta niiden toteutumisella ei ole enää niin suurta merkitystä kuin aikaisemmin. Läsnäolon kautta voit elää vapaasti luovaa elämää.

 

Mitä seuraavaksi?

1. Keskity hetki hengitykseesi. Tunne kun ilma virtaa kehossasi sisään ja ulos. Toista tämä kolme kertaa. Jo tämä vahvistaa läsnäolosi voimaa.

2. Liity tästä postituslistalleni ja saat lahjaksi aisteja herättelevän läsnäoloharjoitteen. 

Ps. Jos haluat vielä enemmän voimistaa läsnäoloasi, suosittelen tutustumaan meditaatioon. Itse olen käynyt Nirodhan meditaatioretriiteillä ja voin lämpimästi suositella yhdistyksen järjestämiä tapahtumia.

Artikkelissa on affliate-linkkejä ja sen lähteenä on käytetty Eckhart Tollen kirjaa Läsnäolon voima.

 

Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä. Artikkeli saattaa sisältää affiliate-linkkejä.
mirja@mirjakarna.com

 

Jos artikkeli inspiroi Sinua, laita hyvä kiertämään ja jaa se somessa!

Sisäinen näky elämäntehtävästä avaa tien luovaan potentiaaliin

 

Aloitan nyt kahden artikkelin kokonaisuuden, joissa paljastan sinulle sen, miten voit löytää luovan potentiaalisi äärelle.

Tässä ensimmäisessä osiossa puhun elämäntehtävästä ja siitä, miten se auttaa sinua kulkemaan kohti luovuuttasi. Seuraavassa artikkelissa neuvon miten voit samaan aikaan kulkea kohti päämäärääsi, mutta tavoitteellisuudesta huolimatta elää vapaata ja luovaa elämää.

Ensinnäkin uskon vilpittömästi, että sinä olet luova ja sinussa on paljon käyttämätöntä potentiaalia.

Voit olla tietoinen omasta potentiaalistasi tai ehkä olet unohtanut sen olemassaolon kokonaan. Ehkä et ole koskaan uskonut, että sinusta olisi johonkin tai että voisit luoda jotain ainutlaatuista. Tai ehkä yrität paljon eri asioita, mutta et koskaan pääsee päämäärääsi. Jotakin jää aina puuttumaan. Lopulta tyydyt katsomaan hiljaa takamatkalta, kun muut pyyhältävät mitalit kaulassa jo kolmatta kunniakierrosta.

”Kun löydät tien omaan potentiaaliisi, tulet avautumaan luovaan ilmaisuun aivan uudella tasolla.”

Yksi tärkeä askel tällä matkalla on löytää oma sisäinen näky elämäntehtävästäsi, joka on visio sinun henkilökohtaisen potentiaalin ilmaisumuodosta.

Tätä kohti voi kulkea kahta reittiä, joko hiljaksiin, mutta uskollisesti, seuraten omia kiinnostuksen kohteita tai sitten pysähtymällä kertarysäyksellä oravanpyörästä ja alkamalla tutkimalla sisintään.

Pakotettu kertarysäys tapahtuu silloin, kun elämä ei kuljekaan ennaltamäärätyn käsikirjoituksen mukaan. Ehkä eteen tulee konkurssi, työt loppuvat, parisuhde kariutuu, uuvut työtaakan alla tai koet tavalla toisella epäonnistuvasi elämän pelissä.

Silloin mieli alkaa purkamaan kuormaa. Ensin sieltä kuoriutuu monta monituista kerrosta tuskaa. Ne ovat sanoja ja tunteita, jotka olisi aikanaan pitänyt ilmaista, mutta jotka on nielty hiljaisuuteen. Tämä kohta matkalla on raakaa työtä. Se on tuskallista itsensä kohtaamista ja asioiden työstämistä. Mutta se kannattaa, sillä kun tuskan sumu alkaa hälvetä, pääset käsiksi sisäisen tietosi aarrearkulle, josta löydät sinun uniikin elämäntehtäväsi.

Ja lopulta siitä tulee sinun yksilöllisen luovuuden polttoaine ja sumussa suuntaa antava majakka. (Sekä mahdoton ilon ja innostuksen luoja – sen voin luvata!)

”Elämäntehtävä on sisäinen palo johonkin aiheeseen tai asiaan.”

 

Mikä elämäntehtävä on?
Elämäntehtävä on sisäinen palo johonkin aiheeseen tai asiaan. Kun asetut sen äärelle, sinuun syttyy luovuuden liekki ja mikä parasta, siitä nuotiosta riittää lämpöä ympärilläsi oleville ihmisille.

Elämäntehtävä ei ole aina jotakin suurta ja mullistavaa, kuten uuden lääkkeen keksimistä tai maailmanrauhan luomista. (Toki joskus se voi olla sellaistakin.) Useimmiten se toteutuu hiljaisella tavalla, tuoden ihmiselle valtavasti sisäistä valoa.

Ja muista, ettei sinun tarvitse todistella elämäntehtävääsi kenellekään muulle. Se on SINUN yksilöllinen elämäntehtäväsi, ei muiden.

 

Elämäntehtävä unessa
Minä näin vilauksen omasta elämäntehtävästäni vuonna 2005. Se tapahtui aikana, jolloin astelin niin syviä mielen soita, etten jaksanut keskittyä mihinkään muuhun kuin päivästä toiseen selviytymiseen.

Olin pysähtynyt pakon edessä suorittamisen oravanpyörästä ja elämäni oli muuttunut kiireettömäksi. Siinä yksinkertaisuudessa alitajuntani sai vähitellen tilaa tulla kuulluksi. Ja se alkoi puhumaan minulle unien kautta.

Eräänä yönä näin vahvan ja selkeän unen, jossa minulle annettiin nimi “Julia Bickwilke, Neljä valkoista koiraa”. Aamulla herätessä tiesin kristallinkirkkaasti, että se oli kirja, joka auttaisi minua onnellisempaan elämään.

Riensin kirjastoon. En kuitenkaan löytänyt sen nimistä kirjaa. Laajensin etsintöjä internettiin, etsin suomeksi ja englanniksi. Tuloksetta. Kirjaa ei ollut olemassa.

Asia jäi vuosiksi, mutta uni ei jättänyt minua rauhaan. Aloin vähitellen ymmärtämään, että unen kirja on olemassa jollakin tasolla, ja sen kuuluu tulla konkreettiseksi tälle elämän tasolle minun käsieni kautta. 

Sisäinen näky kirjasta oli majakka, joka antoi askeleilleni suunnan. Tosin monta kertaa silläkin matkalla koin, että olen turhia haihatteleva huumeeton hippi, joka ei ymmärrä elämän realiteetteja. Mutta onneksi noilla pimeillä taipaleilla aina mutkan takaa alkoi loistaa majakan valo, ja muistin unen, jossa oli ollut kirja, joka auttaisi minua onnellisempaan elämään.

”Uni tulevasta antoi minulle luottamusta olla rohkea ja seurata uskollisesti sydäntäni.”

Uni tulevasta antoi minulle luottamusta olla rohkea ja seurata uskollisesti sydäntäni. Tällä matkalla opin ohjautumaan sisäisestä motivaatiosta käsin.

Lopulta monen mutkan jälkeen, kymmenen vuotta unen näkemisestä, Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä julkaistiin Basam Booksin kustantamana.

Ja minä olin saanut kokea sen, millaista syvää merkityksellisyyden tunnetta ja tekemisen iloa oman elämäntehtävän äärellä oleminen tuottaa.

Seuraavaan artikkeliin pääset tästä klikkaamalla!

 

Mitä seuraavaksi?
Aloita unipäiväkirjan pitäminen. Aamulla ensimmäisenä kirjoita ylös näkemäsi uni. Jatka tätä kuukauden ajan. Sitoutumisesi antaa alitajunnallesi viestin siitä, että sinä haluat kuunnella mitä sillä on sanottavaa. Tämän kautta pääset parempaan yhteyteen sisäisen viisautesi kanssa.

TÄMÄ AUTTAA ALKUUN >>> Liity postituslistalleni ja saat lahjaksi unipäiväkirjan pohjan, jonka kautta on helppo aloittaa unien kirjaaminen.

 

Jos artikkeli inspiroi Sinua, laita hyvä kiertämään ja jaa se somessa!


Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä. Artikkeli saattaa sisältää affiliate-linkkejä.
mirja@mirjakarna.com

Vapaudu rohkeaksi itsensä toteuttajaksi

 

Millaista elämäsi olisi, jos voisit olla rohkea toteuttamaan itseäsi? Kokisit iloa, rauhaa ja vapautta. Voisit kuunnella sisintäsi ja antaa elämän johdattaa sinut juuri sinne, missä voit olla oma itsesi. Ja sen kautta voisit avata oven luovuudelle ja sisäiselle menestykselle – jota paradoksaalisesti seuraa usein myös ulkoinen menestys.

Soitin tässä yksi päivä erääseen helsinkiläiseen toimistoon neuvotellakseni mahdollisesta yhteistyöstä. Puhelun jälkeen minut valtasi kummallinen rauhattomuuden tunne. Huomasin kuinka luokseni oli tunkeutunut kutsumaton vieras; vaatimus ulkoisesta menestyksestä.

Se leijui tummanpuhuvana pilvenä olohuoneen katonrajassa ja roikutti käsissään rautaisia kahleita. Jykevällä äänellä se lateli miten minun kuuluisi toimia; saada asioita aikaiseksi, olla oman alansa ykkönen ja tehdä jotakin suurta ja merkityksellistä. Ilman niitä en olisi mitään. EN YHTIKÄS MITÄÄN.

Tiedänhän minä, että tuo pilvi oli pieni osa omaa alitajuntaani, joka oli syttynyt puhelun aikana käydyistä keskusteluista. Ja samalla se oli myös pieni osa meidän kollektiivista alitajuntaamme. Sitä, joka ilmenee niissä tarinoissa, joita luemme mediasta, mitä juttelemme työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa ja pohdiskelemme yksityisesti saunan lauteilla. Ne kaikki laittavat meidät suorittamaan elämää vielä vähän hienommin ja pärjäämään aina pikkuisen paremmin.

Ja sen verran olen hajulla markkinoinnista ja myynnistä, että ymmärrän varsin hyvin esilläolon, asioiden aikaansaamisen ja ulkoisen menestymisen yhteyden keikkojen myyntiin ja sitä kautta elannon hankkimiseen. Näin se vaan toimii. Tai on kauan toiminut. Mutta se ei ole kuitenkaan elämän koko totuus. Ei ainakaan kokonaisvaltaisesti elävän ihmisen levollinen totuus.

Ulkoinen menestys ei ole ihmiselle pahaksi, sillä se usein helpottaa elämää ja tuo monia ihania asioita, joista voi nauttia hyvällä omallatunnolla. Joten sinällään ulkoisen menestyksen voi toivottaa lämmöllä tervetulleeksi elämäänsä.

Mutta jos ihminen tekee asioita saadakseen AINOASTAAN ulkoista menestystä, joka useilla mittareilla tarkoittaa sitä, että on esillä mediassa, ajaa uudenkarhealla Bemarilla ja pokkaa palkintoja gaalaillallisen lavalla, niin silloin ihminen ohjautuu ulkoisesta motivaatiosta käsin. Hän jää paitsi sisäisestä tekemisen ilosta. Elämästä tulee silloin innotonta puurtamista, jossa mieli on aina tulevaisuuden tavoitteissa, ei koskaan tässä hetkessä.

”Jos puurrat jonkun asian kimpussa saadaksesi kultaa ja kunniaa, tekemisen ilo ja läsnäolo karkaavat ahdistuksen tieltä.”

Jos puurrat jonkun asian kimpussa saadaksesi vain kultaa ja kunniaa, tekemisen ilo ja läsnäolo karkaavat ahdistuksen tieltä, ja tilalle asettuu pelko, stressi ja toisten menestyksen kadehtiminen.

Onneksi alitajunnassani (itseasiassa meidän kaikkien alitajunnassa) asuu lempeä puutarhuri. Hän on risupartainen mies (tai nainen), joka kulkee mullan värjäämissä shorteissa ja virttyneessä t-paidassa.

Kun ulkoisen menestyksen pilvi kasvatti vaateillaan ahdistuksen ohdakkeita, en keksinyt muuta keinoa, kuin huutaa apuun lempeää puutarhuria. Hän saapui huoneeseen kantaen olkapäällään käsin pumpattavaa hyönteismyrkkuruiskutinta.

”Ketä itseään toteuttavia ihmisiä sinä arvostat?”

Puutarhuri hymyili veijarimaisesti, avasi ruosteisen säiliön ja kysyi:

“Ketä itseään toteuttavia ihmisiä sinä arvostat?” Ja hän lisäsi vielä, että minun tulisi valita sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole myyneet itseään ulkoisen menestyksen markkinoilla.

Suljin silmäni ja näin mielikuvissani, kun spottivalot räpsähtivät päälle ja minä seisoin lavalla juhlatamineissa. Päälleni satoi riemukaaren värisiä paperisuikaleita ja taakseni laskeutui kangas, jossa luki “Sisäisten menestyjien gaalaillallinen”.

Kädessäni oli neljä kirjekuorta. Avasin ensimmäisen kuoren, kurottauduin mikkiin ja sanoin:

Kirjailija-ohjaaja Juha Hurme, jonka on nähty pitävän luentoa avojaloin ja matkustavan keikalle teltta pyörän ritikalla.”

Toisessa kirjekuoressa mainittiin bestsellerkirjailija Elizabeth Gilbert, joka on onnistunut pitämään menestyksestä huolimatta yllä vapaata ja leikkisää luomisen iloa.

Kolmannesta kirjekuoresta löytyi Rosita Juurinen, rohkea suomalainen nainen, joka jätti hyväpalkkaisen toimitusjohtajan pestin, aloitti reissaamisen ja seikkailee nyt vapaan elämäntapayrittäjyyden polulla. Rosita on kirjoittanut elämäntapamuutoksestaan kokemuksellisen opaskirjan muille samaa haluaville. (>>> Lue lisää lopusta!)

Katselin ilolla lavalle noussutta kolmikkoa. Yhteistä heille kaikille oli sisäisen palon toteuttaminen ja oman tiensä rohkea kulkeminen.

”Yhteistä heille kaikille oli sisäisen palon toteuttaminen ja oman tiensä rohkea kulkeminen.”

Lempeä puutarhuri sammutti gaalaillallisen spottivalot ja pienenti multaisilla taikasormillaan gaalaillan voittajat sopivan kokoiseksi, jotta ne mahtuvat hyönteismyrkkysäiliöön. Sitten hän kumartui vaivalloisesti letkun puoleen ja alkoi pumpata kohti pilveä.

Minä seurasin tilannetta sohvalta. Ensin pilvi alkoi yskiä ja muuttui hitusen vaaleammaksi. Huomasin kuinka kehoni rentoutui. Lempeä puutarhuri jatkoi myrkyttämistään. Lopulta pilvi antoi periksi ja sujahti kahleet kilisten ikkunan raosta raikkaaseen ulkoilmaan.

Minä huokaisin helpotuksesta, kiitin rohkeita gaalaillallisen voittajia avusta ja aloin kirjoittamaan artikkelia menestymisen vaatimuksesta ja itsensä toteuttamisesta.

Kirjoittamisen lopuksi kuiskasin vielä kiitoksen lempeälle puutarhurille, joka oli raivannut mieleni puutarhaan tilaa sisäiselle menestykselle, joka ilmenee rauhan, ilon ja vapauden tunteissa.

 

Voit kuunnella artikkelin myös audiona:

 

 

ETU SINULLE BLOGIN LUKIJA
Koodilla MirjaK saat -10%
Toimistosta travelleriksi -kirjasta

Rosita Juurinen on tehnyt pitkän uran nuoriso- ja päihdetyön alalla. Vuodet kehitys- ja johtotehtävissä alkoivat lopulta hajottaa häntä. Uupumuksen äärellä alkoi muutosmatka perinteisen oravanpyörän tuolle puolen. Kirjassaan Rosita kertoo tarinansa ja opastaa sen, miten sinäkin voit tehdä elämässäsi muutokseen vapaampaan elämään.


Artikkelissa on affiliate-linkkejä.

Ja jos kirjoitus inspiroi Sinua, jaa se myös ystävillesi!

 

Seuraa blogia, jos haluat löytää luovuuden, levollisuuden ja intohimon työtä tai elämää kohtaan.
Blogin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt kirjailija ja luova yrittäjä.
mirja@mirjakarna.com

 

Kirjoita alle ketä itseään toteuttavaa ihmistä Sinä arvostat!
Tällä tavoin voimme rakentaa yhteistä sisäisten menestyjien säiliötä, jolla voi hätätilanteessa murtaa ulkoisen menestyksen kahleen.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén