Kävelijä Mirja Kärnä

Oman tiensä kulkija

Tag: intuitio

Nopea intuitio ja hidas järki

Ihmisellä on kaksi tapaa käsitellä tietoa ja tehdä päätöksiä; nopea intuitiivinen sekä hidas tietoinen. Voit tuntea nämä veijarit myös nimillä implisiittinen ja eksplisiittinen tiedonkäsittely, joka tarkoittaa tiedostamatonta ja tiedostettua. Kansankielellä voisi sanoa, että ihmisen päätöksen tekee joko sydän tai järki (tai parhaassa tapauksessa ne molemmat).

Joku voi ajatella olevansa pelkästään järki-ihminen, joka ei tunteile saatikka sitten käytä sellaista vaaleanpunaista hispsterinavigaattoria kuin intuitio. Mutta sori vaan, nimittäin silläkin järjenjöllykällä tunteet näyttelevät suurta osaa jokapäiväisessä päätöksenteossa, ilman, että hän sitä edes huomaa. Eräiden aivosairauksien kautta toteutetuissa tutkimuksissa on todettu, että ilman kykyä tunnistaa ja tuntea tunteita ihmisen toimintakyky romahtaa. Siis toistan – ilman tunteita ihmisen toimintakyky romahtaa!

Voi kuulostaa aika dramaattiselta, mutta tehdäänpä pieni mielikuvamatka sinun aamuusi. Kun aamulla valitsit mitä puet päällesi, osa sinun päätöksenteostasi tapahtui tunteiden ja osa loogisen päättelyn tasolla. Todennäköistä on, että tunteet ohjasivat valintaa ja looginen päättely tulee niiden avuksi. On hyvä muistaa, että ihmisen tietoinen havainto (kappas, minulla on siniset farkut jalassani!) on itseasiassa monimutkaisen esitietoisen prosessin tietoinen lopputulos.


Jos ihminen käsittelisi tietoa pelkästään järjen kautta arkisiin päätöksiin menisi kohtuuttomasti aikaa. Tietoisen työmuistin (muisti joka muistaa esimerkiksi tämän lauseen alun tai keltaisella post-it -lapulla olevan puhelinnumeron, jonka haluat näppäillä puhelimeesi) kapasiteetti on varsin rajallinen. Niin huomasitko, saattoi olla, että sinun piti palata edellisen lauseen alkuun, jotta sait kiinni siitä mihin siinä lopussa viitattiin.

Työmuistin rajallisuuden takia ihminen ei pysty pitämään mielessään kaikkea loogisen päätöksenteon kannalta relevanttia asiaa. Sillä tietoinen mieli pystyy säilyttämään yhtä aikaa mielessään vain muutamia eri yksiköitä. Intuitiivinen tiedonkäsittely pystyy taas monen eri asian yhtäaikaiseen käsittelyyn, se on lähes rajaton tiedonkäsittelylaitos.


Intuitio on synnynnäinen ominaisuus

Suomalainen tutkija Asta Raami on kirjoittanut väitöskirjan sekä tietokirjan intuitiosta. Raamin mukaan looginen päättely ja intuitio ovat erilaisia tietämisen tapoja, jotka toimivat ihmisen tiedonhankinnassa limittäin. Psykologisen näkökulman mukaan intuitio on ei-tietoista ajattelua. Intuitio on vahva työkaluja luovuudessa sekä monimutkaisessa ongelmanratkaisussa.

Usein ajatellaan, että ihminen on pohjimmiltaan looginen ja intuitiivinen tietäminen on harvojen ihmisten ominaisuus, mutta Raamin mukaan näin ei ole. Hän kertoo, että intuitiivinen ajattelu on aivojen synnynnäinen tiedonkäsittelytapa. Ihminen ajattelee luontaisesti intuitiivisesti ja sitten viiveellä mukaan tulee looginen ajattelu, eli järki.

Raami jakaa intuitiivisen tietämisen kahteen eri ketagoriaan; tunnepohjaiseen ja asiantuntijuuteen sekä kokemukseen perustuvaan tietämiseen. Hänen mukaansa tunnepohjainen tietäminen on alttiimpi virhearvioille kuin kokemukseen ja asiantuntijuuteen pohjaava intuitiivinen tietäminen. Tunnepohjainen intuitiivinen tietäminen voi sekoittua esimerkiksi pelkoon, mielihaluihin, mielijohteisiin ja mielikuvitukseen. Raamin mukaan intuition vahvistaminen vaatii kykyä suunnata ja avartaa mieltä.

Kyky suunnata ja avartaa mieltä

Mielen suuntaaminen on tietoisen mielen taito, johon intuitio ei kykene ja mielen avaruus on taas intuition taito, joka on tietoiselle mielelle mahdottomuus. Eli intuition kehittämisessä ihminen tarvitsee sekä tietoista että intuitiivista mieltä.

Olen harjoittanut meditaatiota ja osallistunut vuosien varrella erilaisiin hiljaisuus- ja meditaatioretriitteihin. Eräällä buddhalaisella retriitillä muistan opettajan maininneen, että on olemassa kolme (josta muistan kaksi) tapaa lähestyä meditatiivista mielentilaa; tarkka keskittyminen ja avaruudellinen kokeminen. Ja kuten aikaisemmin totesin, nuo samat tavat ovat Raamin mukaan intuition vahvistamisen kulmakiviä.


Intuitiivisen tiedon erottelukyky

Tunneäly jakaantuu intrapersoonalliseen ja interpersoonalliseen älykkyyteen. Ensimmäinen kohdistuu omaan mieleen ja jälkimmäinen toisiin ihmisiin. Mielenkiintoista on, että tunneälytutkija Daniel Goleman on meditoinut nuoruudestaan lähtien ja hänen mukaansa meditointi on yksi työkalu tunneälyn kehittämiseen.

Kokemuksesta voin sanoa, että intuitiviisen tiedon erottelukyky vaatii intrapersoonallista älykkyyttä, sillä intuitiota sumentavia ajatusvinoumia voi olla peloista tai mielihaluista johtuvat ajatukset. Intrapersoonallinen älykkyys on tunneälyn se osa-alue, joka kohdistuu ihmisen omaan mieleen. Eli intrapersoonallisesti älykäs ihminen osaa havainnoida omaa mieltään ja tunnistaa omia tunteitaan.

Tunteet ovat hyvinvointimme puolustajia

Voidaan ajatella, että intuitio on kuin ympärillämme leijuva aistikenttä, joka kerää koko ajan ajantasaista informaatiota ilman, että olemme siitä tietoisia. Tunteet ohjaavat tarkkaavaisuuttamme hyvinvointimme kannalta merkityksellisiin asioihin. Erään tutkimuksen mukaan kun aistikentässämme tapahtuu jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, intuitiivinen mieli nostaa sen tietoisen mielen nähtäväksi (Mudrik ym. 2011).


Tunteet ovat hyvinvointimme puolustusjärjestelmiä. Ne kertovat eri tavoin tärkeistä havainnoista. Inho-reaktio on merkki siitä, että jokin asia ei ole meille hyväksi, pelko-reaktio kertoo siitä, milloin meidän tulee paeta, jähmettyä tai taistella ja mielihyvä-reaktio viitoittaa suuntaa siitä mihin meidän tulee kohdistaa kulkuamme.

Tunne on nopea ja tehokas. Intuitiivinen tietäminen on tutkitusti 300 000 kertaa nopeampaa kuin tietoinen tiedonkäsittely. Tunteen kautta syntyy nopea primäärireaktio, joka hälyttää aivojemme mantelitumakkeen, pistää meidän toimimaan ajatusta nopeammin ja pelastaa onnettomuudessa henkemme. Sekundaariarvio on hitaampi, järjen ja loogisen päättelykyvyn keino.

Järki tai tietoinen mieli mahdollistaa tulevaisuuden suunnittelun ja tavoitteiden saavuttamisen. Se pystyy kategorisoimaan elämässämme olevia tapahtumia tai kokemuksia käsitteiksi. Se erottaa hyvän ja pahan. Se kerää tietoa maailmasta ja toimii siellä tarvittavana suojakilpenä. Tietoisen mielen kokemusmaailmaan sisältyy nykyhetken lisäksi menneisyys ja tulevaisuus. Kaiken tämän lisäksi tietoinen mieli kykenee erääseen tärkeään asiaan, johon intuitiivinen mieli ei kykene, nimittäin tarkkaavaisuuden kohdentamiseen.


KLIKKAA TÄSTÄ ja lue seuraavaksi artikkeli, jossa käsitellään samaa asiaa, mutta tarinan kautta.

*

*

Kavelija_mirja_karna


Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana. 

*

*

Lähteet
Kognitiiviset prosessit -kurssi, joka on osa Itä-Suomen yliopiston psykologian aineopintoja. Erityisesti kurssin materiaaleista Lauri Nummenmaa luento Kognitiot ja emootiot sekä Mikä Koiviston luennot implisiittinen muisti ja tietoisuus.

Goleman, D. (2017)  Daniel Goleman: Science of Meditation. YouTube-video. https://www.youtube.com/watch?v=NQTQX1F_VW0 Viitattu 2/2019

Mudrik, L. (2011). Integration Without Awareness: Expanding the Limits of Unconscious Processing. Psychological Science, 22(6), pp. 764-770.

Raami, A. (2015). Intuition unleashed: On the application and development of intuition in the creative process. Helsinki: Aalto University School of Arts, Design and Architecture, Department of Media.

Raami, A. (2016). Älykäs intuitio: Ja miten käytämme sitä. Helsinki: S&S

Artikkelin kuvat: Tommy Lisbin, Ashley Batz sekä Aaron Burden,  Unsplash.

Paluu oman itsen äärelle

Kerron tässä artikkelissa oman versioni klassisesta tarinasta, jossa ihminen löytää takaisin kotiin eli asettuu todellisen itsensä äärelle.

Olipa kerran vastasyntynyt vauva, joka löytyi hylättynä kylän kaivon luota. Viikkoja kului, eikä kukaan tullut hakemaan sitä. Kyläläiset päättivät ottaa sen kasvatettavakseen ja nimesivät vauvan Sisäiseksi tietämykseksi.

Sisäinen tietämys oli niin heiveröinen ja herkkä, että sadepisarat tippuivat sen läpi ja tuuli keinutteli sen iltaisin uneen. Kyläläiset olivat kiintyneet Sisäiseen tietämykseen ja huolissaan siitä, että jonain yönä tuuli saattaisi varastaa hänet tähtien taakse. Niinpä he päättivät ryhtyä suojatoimiin. Apuun kutsuttiin seppä, joka oli tunnettu suojakilpien takoja. Ja niin Sisäiselle tietämykselle taottiin oma suojakilpi.

“Tämä on nyt sinun väliaikainen maailmasi, jonka sinä voit luoda sellaiseksi kuin haluat. Saat täyttää sen valolla tai pimeydellä, kumpi sinua sattuu enemmän huvittamaan”, kilventakoja sanoi, kun ojensi Sisäiselle tietämykselle uuden luomuksensa.

Haarniska oli painava, eikä sisäinen tietämys osannut liikkua sen kanssa. Kyky lentää kilvan pikkulintujen kanssa puun oksalta toiselle oli enää vain hämärä muisto mielen sivukammarissa. Sisäinen tietämys koetti kasvattaa voimiaan, jotta voisi lentää yhdessä haarniskan kanssa, mutta turhaan. Haarniska oli liian painava. Sisäinen tietämys menetti toivonsa ja lyyhistyi kasaan. Vähitellen Sisäisen tietämyksen kasvojen puna alkoi haalistumaan, silmien säihke sammui ja tilalle asettui tyhjä, apaattinen katse.

Sisäinen tietämys alkoi suorittaa robotin lailla haarniskan sääntöjen mukaista elämää. Haarniska oli kova ja ankara, se suunnitteli otsa kurtussa tulevaa tai sitten se murehti yöt valvoen menneitä tapahtumia. Se piiskasi suoriutumaan elämästä paremmin, olemaan kovempi, nopeampi, tehokkaampi, rikkaampi, rehevämpi, kauniimpi ja komeampi. Haarniskan nälkä oli kyltymätön.

Sisäinen tietämys ei enää muistanut, että haarniska oli väliaikainen järjestely, elintärkeä suoja raskauden maailmassa. Ei, se oli unohtanut sen ja kärsi rangaistustaan elinkautisvangin lailla.  

Sisäisen tietämyksen nimi oli kuitenkin enne ja sen mukaisesti hän kantoi tietämättään olemukseensa kaiverrettua karttaa, joka johdattaisi hänet takaisin keveän olemuksensa luokse. Ja niin riittävän pitkän ja raskaan kärsimyksen kautta Sisäinen tietämys havahtui sisällään olevaan oppaaseen. Ja siitä alkoi Sisäisen tietämyksen kasvutarina, joka on jokaisen ihmisen tarina, osana yhteistä kollektiivista satua.

Sisäinen tietämys alkoi vähitellen muistaa millaista oli lentää keyesti kuin höyhen. Hän oppi myös elämään sovussa raskaan haarniskan kanssa. Sisäinen tietämys kaatoi punaisella rautakannulla öljyä haarniskan muttereihin, sillä hän tiesi, että haarniska tarvitsee sitä. Sisäinen tietämys oppi, että jos haarniskan halusi viedä joen äärelle katsomaan tähtien lentoja, oli matka aloitettava päivällä, sillä haarniska oli hidas ja kömpelö. Mitä useammin Sisäinen tietämys oli joen äärellä tähtiä katsomassa, sitä enemmän hän ymmärsi omasta keveydestään ja siinä piilevästä voimastaan.

Eräänä iltana joella Sisäinen tietämys ilahtui tähdenlennon jättämästä sumujäljestä niin kovin, että hän kurottautui koskettamaan sitä. Haarniska oli joen penkalla ja Sisäinen tietämys lensi taivaalla tähdenlennon sumujäljessä. Ja sillä hetkellä Sisäinen tietämys havahtui tosiolemuksestaan. Hän muisti olevansa vapaa ja viaton, lapsenkaltainen kupliva keveys, joka pystyi tanssimaan villisti pyörähdellen tähtien maailmassa ja samaan aikaan seisomaan suoran ryhdikkäästi haarniskan sisällä. Hän ei ollut todellisuudessa erillinen kevyestä tuulesta tai kirkkaasta tähdenlennosta, vaan hän oli yhtä samaa olemusten virtaa. Sinä iltana tähtitaivaalla nähtiin erityisen kirkas ja pirskahteleva tähti-ilotulitus.

Seuraavana päivänä Sisäisen tietämys palasi kylään ja istuutui hiljaa kaivon äärelle. Vähitellen muut haarniskaniskaiset hakeutuvat hänen läheisyyteensä, tietämättä miksi, mutta siinä oli vain niin hyvä olla.

Sisäinen tietämys tiesi jonkin muuttuneen. Hänen silmissään loisti uudenlainen valo. Hänen naurunsa helkähteli vapaana kuin syystuulessa kiekkuva vaahteranlehti.

Jollakin kummallisella tavalla Sisäinen tietämys tunsi löytäneensä takaisin kotiin. Ja siltä matkalta hän toi tuliaisia muille haarniskan raskauttamille. Hän kertoi tarinoita tähtien takaa. Kasvatti ymmärrystä oman kartan laadintaan. Sanoi, että ihmisessä on kuuluu olla kaksi osaa, vapaana tanssiva kevyt henki ja sitä suojeleva haarniska. Molempien tulee olla omalla paikallaan. Haarniskan ei kuulu hidastaa matkaa, vaan suojata matkalla tanssivaa henkeä. On muistettava, että haarniska ei pysty osallistumaan Sisäisen tietämyksen sukelluksiin valtameren syvyyksiin tai korkeisiin lentoihin tähtien taakse, sillä se elää tahmeassa ja hitaassa materian maailmassa ja toimii siellä omalla paikallaan Sisäisen tietämyksen suojelijana.

*

*

*

Tämä tarina on saanut inspiraation kipinän kahdesta eri lähteestä: Asta Raamin kirjasta Älykäs intuitio sekä taidekollektiivi Jo Boman Orkestran lukupiiristä, jossa käsiteltiin Clarissa Pinkola Estésin kirjaa Naiset jotka kulkevat susien kanssa.

Kavelija_mirja_karna

 
Artikkelin kirjoittaja Mirja Kärnä on Suomesta Espanjaan kävellyt luova yrittäjä. Nykyään hän toimii kirjailijana ja luennoitsijana. 

 

Artikkelin kuvituskuvat Nibras al-riyami, Jeremy Thomas sekä
Jakob Braun, Unsplash.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén