Minusta on elämänaskelten myötä kuoriutunut elämäntapataiteilija ja luovuuden äärellä olen kotonani. Tällä hetkellä taiteellinen ilmaisuni on lähtenyt virtaamaan sanojen ja intuitiivisten taulujen kautta.

”Pitkä yhtämittainen kävely tuo pintaan asioita, jotka olemme haudanneet syvälle sisimpäämme. Syvyydestä saattaa pulpahtaa ylös sanoja, jotka olisivat halunneet tulla aikanaan sanotuksi, mutta jotka on nielty hiljaisuuteen.”

unnamed

Mirja Kärnän esikoisteos Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä (Basam Books 2015) on fiktiivinen romaani syvän onnellisuuden etsinnästä, ihmissuhteista, rakkaudesta, mystiikasta ja kävelemisestä. Kirjan mukaansatempaava tarina vie lukijan Valamon luostarin kautta Etelä-Ranskassa sijaitsevalle Le Puyin -pyhiinvaellusreitille.

Lue blogiarvostelu kirjasta!

Kirjan päähenkilö Julia Bickwilke tapaa Valamon luostarissa komean munkin, joka tulee siunaamaan hänet Santiagon tien pyhiinvaellukselle Etelä-Ranskaan. Julia jatkaa vaellusta Sofin, Tomin, Herra Harrisonin ja Lilyn kanssa, ja etsii tienviittoja omalle elämälleen. Löytyykö onni uusista ystävistä ja henkisestä kasvusta – vai munkista, joka ilmestyy Julian elämään kuin taivaan lahja? Matkalla Julia sukeltaa myös toisiin todellisuuksiin, joita ei oikeastaan ole olemassa vaikka ne tuntuvatkin oudon tutuilta, kuten munkin kuiskaama nimi Serafiina.

Minulla myynnissä olleet kirjat on loppuunmyyty, mutta voit ostaa sen vielä täältä!

 

INTUITIIVISET TAULUT

”Intuitiiviset kuvat syntyvät vapaudessa, irti päästäen.
Seuraan energian virtausta viiva viivalta, ja luotan.
Kun energia pysähtyy, tiedän, että kuva on valmis puhumaan katsojalle.”

 

 

”Tehdessäni kuvaa en tiedä mikä lopputulos tulee olemaan. Tekeminen opettaa minua päästämään irti kontrollista, hyväksymään läsnäolevan hetken sekä työn lopputuloksen sellaisenaan kun ne sillä hetkellä ovat.

Piirtämiseen tarvitsen useimmiten keskittyneen ja läsnäolon avaruutta kunnioittavan mielentilan. Itse piirtäminen on kuin meditaatiota. Sen aikana annan energian virrata itsessäni ja ajatukseni vähitellen hiljenevät. Silloin alan kuulemaan miten taulu alkaa puhua minulle.”